Oh my...Onneksi blogini kuvauksessa lukee "elämää", joten voin siitäkin täällä vähän avautua. Oon miettiny kirjottaa tästä aiheesta aiemminkin, mutta nyt tää aihe sattu lippaamaan niin läheltä myös neulomista, että voin hyvillä mielin avautua. Täällä uskon kuitenkin käyvän ihmisiä, jotka myös ymmärtää, mikä tässä oli viimenen niitti. Ja spoileri, niitä varten, jotka ei jaksa koko juttua lukea: "
Tiesitkö muuten, että täällä ei saa neuloa?"
Nothing but B****ing & Whining about life this time...nothing much new with the WIP's...
Kandipapereilla ei oo toivoakaan saada oman alan töitä, joten sitte teen sitä, mitä sattuu saamaan. Täällä päin on aika runsaasti opiskelijoita, ja osa-aikasia töitä siksi melko niukasti. Reilu pari kuukautta oon tehny hommia henkilöstävuokrausfirman (nimi jääköön mainitsematta kuitenki) kautta. Muutaman mukavan vuoron oon kyllä saanu ts. sunnuntaivuoron tai sitte ok-tuntipalkalla. Pääasiassa on kuitenki tehny hommia asiakasyrityksessä, jossa ei kuulema oo mitään tes:iä, eli sitte mennään jonku henkilöstövuokrausalan tes:in (what ever that is..) mukaan. Ja se tarkottaa siis alle 7,5€ tuntipalkkaa, eikä työaikaan kuuluvia taukoja. Ja se alkaa vähitellen hajottamaan, varsinki kun noita tunteja saa ehkä kaks viikkoon.
Oma yhteyshenkilöni ei enää edes pyydä mua vuoroihin, koska jouduin kerran sen kanssa keskustelemaan siitä, miten työvuorot voi joskus loppua pariakin tuntia ennen alkuperäsesti sovittua aikaa (juu, minä en ollut tähän asetelmaan hirmusen tyytyväinen). Niin, siis siltä ajalta, ei tietenkään tuu palkkaa, jos sut heitetään aikasemmin pois vuorosta. "
Kun onhan se vähän ikävää asiakkaalle, jos ei ole mitään tekemistä antaa sulle."
Siirrytään sitten siihen neulomisjuttuun. Tähdennettäköön vielä, että tää homma, mitä pääasiassa teen, on sellasta, että luppoaikaa on melko paljon. Eli istumista, päivystämistä ja asiakkaiden läsnäollessa skarppiutta. Tänään sitte töissä ollessa hetkenä, jolloin tiesin, että seuraavaan puoleen tuntiin ei tule yksikään asiakas kävelemään työpisteen ohi tai tarvimaan minua, kaivoin laukusta lapasen alun. Mietin vielä mielessä, kuinka olin viisas, kun olin tajunnu ottaa sen mukaan. Samaan aikaan vuorossa ollu kaveri sitte totesi, että "
täällä ei muuten saa neuloa, tiesitkö".
Joo, siellä saa lukea, tehä vaikka mitä muuta, mutta ei neuloa. Työkaveri oli kanssa tästä pahoillaan, koska oli siitä saanu ite kuulla joskus neuloessaan vuorossa.
No, minä olin valmis toivottamaan kyseisen asiakasyrityksen saman tien hornan tuuttiin (tikku, joka katkaisi kamelin selän, vai miten se menee). Perusteluina oli kuulemma ollut, että neuloessa ei ole niin läsnä. Just joo, mie en ainakaan voi lukea, koska sillon tuntuu, että ei pysy yhtään mukana lukemassaan saati sitte ympäröivästä tilanteesta.
Taidan silti jatkossakin ottaa jonkun pienen neuleen mukaan rauhalliseen vuoroon. Eipä mulla oo niin mitään menetettävää, koska enhän muutenkaan saa kauheasti vuoroja, ja lisäksi oon kuukauden päästä alottamassa oikeat työt muualla, enkä tykkää yhtään tuosta tyylistä, millä ko. firma kusettaa opiskelijoita. Valitettavasti vaan tollanen kusettaminen jatkuu, koska aina joku tarvii rahaa elämiseensä.
No, joka tapauksessa lapaset eteni muutaman kerroksen verran. Muutenkin oon neulonu taas ihan ahkerana, mutta hitaaana. Ainoostaan vauvaneuleet etenee vauhdilla, koska ne on niiin söpöjä ja pieniä. Yksi parhaista ystävistä sai ihan äsken vauvan, niin pienelle pitää tehdä jotain lämmintä.
